paita ja hame gina tricot koru seppälä
en tunne oloani kovinkaan photogeeniseksi tänään. osasyy siihen löytyy toissapäivänä loppuneesta hiuslakasta, jota saan lisää vasta huomenna kun tilille kilisee rahaa. great, itsetuntoni on riippuvainen niin mitättömästä asiasta kuin hiuslakka. mut sen kanssa on sama juttu kuin joidenkin vaatteiden kanssa: jos en tunne jossain asussa oloani turvalliseksi ja hyväksi, niin kuljen mieluusti pää painuksissa enkä katso ihmisiä silmiin. niin et jos en saa hiuksia pörrölle kuten aina ennenkin, vaan joudun kulkemaan hiukset luiruina, niin ei vaan innosta olla esillä.
mhyhyhy, onneksi huomenna voin kiskoa pipon päähän koulun kanssa tehtävän retken ansiosta ja käydä sitten töiden jälkeen ostamassa hiuslakkaa näiden kaikkien lakattomien päivien edestä *___*
onneksi en ole hiusneuroosini kanssa yksin, sillä Siiri on ihan samanlainen: jos sen pääkarvoitukselle tekee jotain muuta, kuin mihin se on tottunut, niin auta armias mikä draama siitä syntyykään.
Siiri ei esimerkiksi voi sietää ponnaria ja yllä oleva kuva onkin ainoa todistusaineisto kyseisestä kampauksesta. neiti nimittäin säntäsi välittömästi kuvan ottamisen jälkeen keittiöön vain palatakseen takaisin tukka turvallisesti silmillä. ja tota pompulaahan ei sit koskaan löydetty.. ovela elukka.
3 kommenttia:
hyi vittu, ootko toi sä tossa koira sylissä vai onks toi sun miehes? Miks ihmeessä sillä on huulipunaa? huh huh outo oot.
anonyymi: :------------D Juho joo aina lainaa mun huulipunaa, se pentele.
ei mut ihan tosissaan, et oo varmaan koskaan kuullut sellaisesta asiasta kuin kameran salama, joka saa värit ihan vituilleen? siinä tapauksessa erehdyksesi on varmasti ihan ymmärrettävä
pitäsköhän munkin ruveta tyhmäks anonyymiks kun kai siitä jotain kiksejä saa kun niin moni sitä harrastaa. vois koittaa.
Lähetä kommentti