
kun kyseisistä bileistä oli kulunut hiukan yli vuoden verran ja paita lojui edelleen kaapin nurkassa tahraisena ja ryppyisenä, omistaja sai vihdoin itseään niskasta kiinni ja tarttui tuumasta toimeen paidan pelastamiseksi. paidassa oli kuitenkin kaikki kohdallaan mallia ja osittain avonaista selkää myöten, joten jo pelkkä ajatus paidan heittämisestä roskiin parin ikävän punaviinitahran takia tuntui hirvittävältä.

apuun syöksyi Anttilasta ostettu kangasväripaketti, joka lupasi värjätä puuvillaisen kankaan tummanvihreäksi. pelastusoperaatio kesti peräti neljä tuntia: värijauhe ja suola koneeseen, paita perässä ja 40 asteen pesuohjelma kahdesti peräkkäin.
lopulta paidan omistaja avasi pesukoneen luukun tuntien pientä jännitystä vatsanpohjassa, mutta sai helpotuksekseen todeta, että tälläkin tarinalla oli onnellinen loppu:

koneesta ilmestyi lähes uudenveroinen, nyt kauniin tummanvihreä tunika, joka sujahti suoraan omistajan lempivaatteiden top vitoseen. kyllä nyt omistajan kelpaa.
ja tarinan opetushan oli se, ettei punaviinin kanssa soheltamisesta saa tuntea liian huonoa omaatuntoa, onhan väripaketit keksitty.
1 kommentti:
Ihanasti kerrottu :)
kiva tuosta tuli <3
Lähetä kommentti