aina liian kiire

kiire, kiire, kiire, kiire! kalenterin sivut pursuilee epämääräisiä, kiireellä tehtyjä mustekynämerkintöjä ja post-it lappuja. viimeisen viikon verran oon aloittanut päivät selaamalla kalenterin läpi, kun en muuten muista että missä mun pitää olla ja mihin aikaan. on vappukabareeta, yhtä toista teatteriprokkista, kolmannen teatteriprokkiksen starttia, töitä, parisuhdetta ja tietysti pääsykokeita.



niin. pääsykoestressi painaa päälle kuin viimeistä päivää. en ole suonut ajatustakaan ennakkotehtäville viime päivinä, mikä ei ole hyvä juttu.. blah, ollapa taas lapsi ilman huolta huomisesta. voisi keskittyä niihin oikeasti tärkeisiin asioihin, kuten virpomisvitsojen askarteluun pääsiäisenä. ja vaikka ne vitsat tekisi kuinka huonosti lapsena tahansa, niin aikuiset taputtaisi päälaelle ja kehuisivat vitsan olevan varsin upea. on suorastaan harmi, ettei pääsykokeiden kanssa asiat mee niin, että vaikka mitä schaibaa ikinä suoltaisikin ulos, niin raati vaan taputtaisi selkään ja toteaisi et ai että miten teitkään hyvin, kyllähän tää opiskelupaikka on sun. joo ei.



mutta, mutta mutta! onneksi huomenna pääsen tuulettumaan kauan odotetulle Samuli Putron keikalle! ♥ tietty sitä ennen asun koko päivän teatterilla ja meen keikalle puolikuolleena ja hypernälkäisenä, mutta uskon että Samulin näkeminen ja kuuleminen livenä korvaa kaiken. ihan kaiken. aijai, en malttaisi enää odottaa, olisipa jo huominen!