ja ne hauvavauvat, oi. ehdin jo Juholle nauraa ennen kuin Rosita-laiva irtosi laiturista että voi kulta, tää on niin viimeinen virhe viedä mut niiden pikkuisten luokse. ja niinhän se oli, nimimerkillä tässä yritän olla uskomatta oman pääni "siinähän se kaksi menis missä yksikin"-vakuutteluja. vaikka tottahan se on. ja kun se yksi pieni vielä selkeästi valitsi mut mammakseen ryömimällä mun luo ja antamalla tuhottomasti pusuja. se jos mikä oli rakkautta ensisilmäyksellä.
niin. loppujuhannus meneekin sitten ihan vain kotioloissa grilliruoan ja valkoviinin ääressä Fringen jaksoja dvd:ltä katsellen. ja jos hurjiksi heittäydytään, niin huomenna pestään ikkunat. katsellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti