tuon näköisenä hiippailin siis pitkin koulun käytäviä tänään. rakas nahkalaukkunikin on taas päässyt ahkeraan käyttöön, kun kerrankin voin käydä koulussa kantamatta mukanani yletöntä tavaramäärää. kenkinä olivat tuttuun tapaan reilun viikon vanhat uutukaiseni Anttilasta ja kenkien sisällä tietysti äidin neulomat villasukat. kaikki muu taitaakin sitten olla enemmän ja vähemmän H&Mää.
jos pukeutumisessa mennään normilinjalla, niin koulu onkin sitten ollut viime päivinä kaikkea muuta. tällä viikolla me ollaan kiinnitelty lamppuja katonrajassa oleviin putkiin, ihmetelty valopöydän tallennusominaisuuksia, pohdittu että mitäs ääniä baarin vessassa kuuluukaan, tuskailtu ääniraitojen ja niiden muokkaamisen kanssa, hengailtu mikrofoni kädessä pukuhuoneessa, ripustettu toinen toistaan oudompia esineitä siimalla kattoon koska "onhan tää nyt ihan törkeen siisti" ja mietitty, että missä menee liiallisen korniuden raja. että onko kasa viinapulloja valaistuna kornimpi ratkaisu kuin ruusu. nii-in.
ja tällaista jälkeä oma pienryhmäni sai aikaan valotunneilla:
eli: kuunneltiin tiistaina yksi instrumentaalinen kappale ja meille annettiin tehtäväksi suunnitella pienryhmissä kyseiseen kappaleeseen biisin mittainen valoinstallaatio erilaisia valotilanteita käyttäen. aluksi kaikki tuntui hankalalta, mutta niin sitä repäistiin kuin tyhjästä tarina haamukirjoittajasta ja menetetystä rakkaudesta. huomenna on sitten omien valoteosten esittelyjen vuoro ja on kyllä kieltämättä jännä nähdä, että mitä muut ryhmät on saaneet aikaan. oma ryhmäni voi olla ainakin ylpeä aikaansaannoksestaan, sillä onhan toi meidän kuvassakin näkyvä haamukirjailija ihan törkeän siisti. ja on ne valotkin ihan jees.
valojen lisäksi ollaan äänitetty (jälleen kerran pienryhmissä) äänimaisemia aiheesta "baarin vessa klo 03:15". suomeksi: hengattiin mikrofonin kanssa pukuhuoneessa ja vessassa ja kehitettiin erilaisilla äänillä ja tehosteilla epämääräinen tarina baarin vessassa oksentavasta naisesta. omaperäistä.
lopuksi äänityksen tulokset muokattiin koneella haluttuun muotoon ja tadaa, äänimaisema oli valmis. ja vaikka tuon muokkausohjelman kanssa meinasikin mennä hermot, eikä meinattu aluksi saada millään baarin puolelta kuuluvaa discojytää tarpeeksi tunkkaiseksi, niin lopputulos oli varsin onnistunut. voin siis taputtaa itseäni ja luokkalaisiani hyvillä mielin huomenna selkään ja todeta, että olihan tää antoisa ja opettava kurssi, josta on
nyt sitten suuntaan pikapikaa unten maille, jotta oon huomenaamulla pirteänä valopöydän ääressä.
hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti