päivä Sallan kanssa

herätyskello soi kymmentä vaille seitsemän, painan torkkua. kymmenen yli seitsemän luovutan ja kampean itteni ylös lakanoiden välistä. on jo niin valoisaa, etten enää lyö jalkojani sängyn reunoihin noustessani ylös.



laahustan keittiöön, keitän kahvin ja kaadan sen lemppariksi muodostuneeseen Nipsu-mukiin. maitoa, ei sokeria.



aamukahvin nauttimisen ohessa kuuntelen aamuradiota ja ihmistäydyn meikkipussin sisällön avulla. meikkipussi on Marimekon tuotantoa ja tuo kieltämättä aina hymyn huulille. norsuja ja kaikkea.



meikit naamassa ja pukeutuneena astun ulos ulko-ovesta kellon näyttäessä puoli yhdeksää. on aika suunnata kouluun, tosin tällä kertaa pitkästä aikaa Reaktion sijaan Vingenkadulle.



koulurakennus tervehtii iloisesti, samoin kuin käytävältä bongaamani luokkatoverit. toivotan jokaiselle hyvät huomenet ja istun hetkeksi alas fiilistelemään tulevaa päivää.



ensiksi ohjelmassa on vapaan kirjoittamisen kurssin startti. tänään kuitenkin kirjoittamisen sijaan keskitytään esittelemään itsemme ja keskustelemaan kieliopista ja sosiaalisen median vaikutuksesta ihmisten tapaan kirjoittaa. esittelyissä menee pari tuntia ja sinä aikana muistikirjasta revitylle paperille ilmestyy epämääräinen, lintua etäisesti muistuttava tussipiirros.

iloinen opiskelija (oikeasti mieli oli hyvä). päälle päätyivät tänään samettishortsit ja löysä, vaalea paita. luokkakaveri kehuu asuvalintaa ja sanoo minun näyttävän etäisesti safariretkeilijältä. ja aikalailla tuon kuvan ottamisen jälkeen suunnistan raapustamaan nimeni ensi syksyn "venäjän perusteet"-kurssin ilmoittautujalistaan. ja sitten vasta hymyilyttikin.



ruokailun jälkeen siirrytään vapaasta kirjoittamisesta liikkeeseen ja ääneen. opettaja kirjoittaa taululle rytmejä ja niitä sitten taputellaan ja tavutellaan menemään seuraavat kolme tuntia. kuullaan myös kertomuksia alitajunnasta ja siitä, miten jokainen aivojen muodostama kuva on täysin uniikki.



tunnin loputtua puoli viideltä vaihdan shortsit verkkareihin ja siirrän ajatukset tio-opiskelijan elämästä teinin sielunmaisemaan. kolmen viikon kuluttua kevään teatterifestareilla ensi-iltansa saavan produktion treenit alkavat saman tien ja seuraavat pari tuntia ratkotaan ongelmallisia kohtauksia ja nauretaan niin että vatsaan sattuu.



treenien loputtua ulkona on vielä valoisaa ja se jos mikä tekee iloiseksi. on ihanaa kävellä kotiin luonnonvalossa katulamppujen kelmeän valon sijaan.



ihanaa ei sitten puolestaan ole oikean silmäni kunto. jokin mystinen tulehdus hiipi siihen päivän aikana ja voin kertoa, että särky, vetistäminen ja kutina olivat kaikki melkoisia. kipin kapin siis kotiin ja piilarit pois silmistä, niin johan on helpompi olla.



kotona katson aivot narikkaan-perinteenä Salkkarit ja kehitän itselleni loppuillaksi varsin repäisevän aktiviteetin unohtaakseni vuotavan ja kutiavan demonisilmäni. lopputulos on varsin kiva, mutta siitä lisää sitten huomenna.

niin, sellainen päivä siis. ja nyt sitten kiireesti nukkumaan (mikäli silmäsärky antaa periksi unelle), sillä tässä ollaan jo vähän turhankin paljon seuraavan vuorokauden puolella. onneksi koulussa on kuitenkin luvassa jälleen rytmejä ja shamaanihenkistä lauleskelua ja iltakin on kalenterin mukaan vapaa, joten enköhän selviä vaikka pientä väsymystä olisikin ilmassa.

eli ei siis muuta kuin hyvää yötä vain!