oon yliutelias, levoton, kykenemätön keskittymään mihinkään oleelliseen ja jos pitkästyn, niin sitten kiukuttaa.
elän parhaillaan "sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"-sanontaa todeksi. tekemättömiä koulujuttuja on rästissä 'bout miljoona ja deadilinet lähestyvät uhkaavasti. tässä kaikessa stressimyrskyssä kieriskellessäni harkitsen jo matkivani Arppaa ihan käytännössä: pää muovipussiin ja juoksentelua päin seiniä.
tuntuu ettei mistään tuu mitään ja että keskittymiskyky on mun päälle täysin vieras käsite. pitäisi pohtia mennyttä työelämäorientaatiota kymmenen sivun verran, tehdä portfolio, lukea tenttiin ja no, ihan näin ylipäätään ryhdistäytyä vähän kaikilla elämän osa-alueilla. mutta ei niin ei. päässä pyörii vaan ja ainoastaan se, että tasan kahden viikon päästä hengaan oman sotkuisen huoneeni sijasta Lontoossa. ja noiden koulutehtävien kirjoittamisen sijaan naputtelen ihan liian monta tekstiviestiä illassa ja meinaan heittää kännykällä noita takapihalla notkuvia vesilintuja joka kerta, kun vastaus ei ole perillä kahden minuutin sisällä. perus levoton kevätmeininki (paitsi tällä kertaa ehkä potenssiin tuhat) siis taas. voi, miksen koskaan opi. ehkä siksi, että tää on loppujen lopuksi kuitenkin ihan kiva tunne, t. ihastumisnarkkari.
onneksi käynnissä on jälleen meidän koululaisten järkkäämät teatterifestivaalit, joten pääsen tänäkin iltana hetkeksi kaikkea tätä ajatusmyllyä pakoon katsomon puolelle. päälle päätyi tän hetkisiä lempparivärejäni aina sinisestä vaaleaan koivunruskeaan.
neulemekko gina tricot / koru, huivi, takki ja laukku kirpputori / kengät anttila
nahkatakki ei ookaan vielä tainnut vilahtaa täällä blogin puolella, vaikka se on ollut harvinaisen ahkerassa käytössä. kirpputorilta viime syksynä neljän euron naurettavaan hintaan löytynyt nahkatakki on ehdottomasti lempparipäällysvaate tänä keväänä, vaikka alunperin hankinkin sen täydentämään tursajaisten piraatti-asua. alkukeväästä sitten menin ja havahduin siihen miten monikäyttöinen tää takki onkaan ja loppu on historiaa.
hiuksetkin kiharsin pitkästä aikaa, mutta sutaisin ne silti totuttuun tapaan sotkunutturalle. tosin kiharat tuntuvat antavan perusnutturallekin vähän lisätwistiä, vai mitä?
joo. kaikesta avautumisesta huolimatta meininki on pääasiallisesti kuitenkin viimeisimmän kuvan mukainen, eli virnuilen kuin mikäkin riemuidiootti suurimman osan vuorokaudesta. hivenen ristiriitaista ehkä kaiken tän stressaamisen keskellä, mutta ristiriidathan tunnetusti tuo jännitystä elämään. että ehkä se muovipussin kanssa juoksentelu jää tällä kertaa väliin. ja hyvä niin.
3 kommenttia:
Aww, terkkuja Arpalle (erityisesti Niilolta, joka harrastaa samaa kevätriehumista)!
Mua häiritsee kauheesti toi laukku kun noita näkyy aina ihmisillä. Mullakin on toi ja luulin että se on joku uniikki vintagelaukku, mutta pakko siinä on olla joku juttu kun niitä on muillakin. Satulalaukku? Entisaikoijen "ketjuliikkeen" halpislaukku? :D
Onpas Aramis itse suloisuus! Mut oon täs jo jonkun aikaa miettinyt et mihin ihana Siiri on joutunut? :o
Ja totta, hiukset näyttää tosi paljon laitetummalta vaikka ois sotkunuttura mut kunhan mukana on vähän kiharaa. Siitä saa halutessaan tosi juhlavankin jos vaan haluaa!!
allu: arpalta terkut takaisin!
onko siinä siun laukussa sellanen hopeinen f-kirjain siinä läpässä? sillä jos on, niin sit ne on varmaan saman valmistajan.
anonyymi: niin on, vaikka osaa se olla aikamoinen riiviökin välillä :D mutta silti se on mamman oma rakas.
siiri jäi mun ja juhon erotessa juholle, sillä mulla ei ollut mahdollisuutta ottaa sitä kimppakämppään, eikä mun aikataulut muutenkaan passanneet koiralle :)
Lähetä kommentti