onnellisuus. se on jännä tunne. useimmiten se on jossain tuolla pohjalla, perusvireenä, joka ei loppujen lopuksi kuitenkaan liikuta suuremmin suuntaan tai toiseen. ja sitten toisinaan se iskee kuin tuhat volttia ja yhtäkkiä huomaat hymyileväsi kuin mikäkin idiootti keskellä kaupan hedelmäosastoa kun on vaan niin hyvä olla.
ja kaikessa siinä onnellisuuspuuskassa mikään vastoinkäyminen ei tunnu pahalta. ei edes päälle kaatuvat rästitehtävät tai riiviöpuuskan saanut kani. kuten luokkakaverillekin sanoin, niin ei ne pienet surut vaan ne suuret ilot.
viikon päästä tähän aikaan oon Lontoossa. tän kuun lopulla tutoroin uusia ykkösiä pääsykokeissa. kesäkuussa muutan ensimmäiseen ihan omaan kotiini, jonka voin laittaa just sellaiseksi kuin haluan. ja kohta on kesä, lämpö ja kaikki muu ihana. siinä pari suurinta iloa just nyt.
lyhyesti: oon onnellinen.
4 kommenttia:
Voi että tästä tuli hirveen hyvä mieli! :) pelastit mun päivän! :))
Onnellisuus on ihanaa! Itsekin huomaan hymyileväni jokseenkin typerissä paikoissa/hetkissä vain koska olen onnellinen. Ollut jo kolme vuotta ja aina vaan jaksaa hymyilyttää! <3
Ihanaa et oot onnellinen ja oon huomannu et sun postaukset on aina lähes poikkeuksetta positiivisia ja iloisia huolimatta silmätulehduksista tai muista pienistä arjen vastoinkäymisistä :)) Aloinkin miettimään, että ootko enää ikinä surulline tai vihanen ja missä tilanteissa? :O JANOAN DRAAMAA :D XD
kada: ja tää kommentti teki puolestaan saman mulle! kiitos, ihana kuulla että levittää omaa hyvää mieltä eteenpäin :)
nelly: niin on! ja just tää onnellisuuteen havahtuminen aina silloin tällöin on ihan mahtavaa :)
anonyymi: haha, draamaa kyllä mun elämässä riittää enemmän kuin tarpeeksi aina välillä kaikesta tästä onnellisuudesta huolimatta, usko pois :D pyrin kuitenkin pitämään tän blogin sellaisena hyvän mielen blogina, missä ei hirveesti turhia angstailla. etenkään nyt, kun asiat on elämässä oikeasti varsin hyvin kohdillaan :)
ja oikeastaan just nää lyhyet surun ja vihaisuuden hetket tekee elämästä elämisen arvoista, sillä ilman niitä ei osaisi arvostaa kaikkea hyvääkään niin täysillä.
Lähetä kommentti