kuten aleksis kivi sanoisi: MINÄ ELÄN.

oho.

tai no, laitetaan isommin, koska onhan tähän blogiin eksyminen meikäläiseltä iso ihmetyksen aihe.
siispä,
OHO.

kyllä, olen hengissä. ei, en ole päivittänyt blogia. ei, en ole myöskään unohtanut sitä. yhtäkkiä viikot vain venähtivät kuukausiksi ja kuukaudet melkein vuodeksi. ja kynnys kasvoi kasvamistaan, kunnes lopulta päätin antaa olla. tähän päivään saakka siis.

en tiedä löytyykö sieltä enää ketään (sinänsä "vähän" utopistista ajatella että joku teistä olisi pysynyt kelkassa tämän hyyyyyyvin pitkän kuolemanhiljaisuuden jälkeen, etenkin kun kyseessä on näin naurettavan pieni blogi), mutta jostain syystä sain inspiraation ilmoitella itsestäni. ihan silläkin uhalla, ettei ketään kiinnosta.

ja tämän inspiraation myötä innostuin myös pohtimaan, että jos aloittaisin bloggaamisen uudelleen. sen tosin tiedän, että osoite ei tule olemaan tämä. liikaa mennyttä elämää melkein kolmen vuoden ajalta, joten parempi siirtyä eteenpäin mikäli inspiraatio riittää. mahdollisen uuden blogin osoitteen ilmoitan jos ja kun sen tiedän.

siihen saakka olkoon dear dear sally vielä luettavissa, sitten klikkailen sen vain omille silmilleni näkyväksi.
kiitti, heippa ja näkemiin.