Michael Scofield: I don't want to run anymore

aattelin paljastaa itestäni yhden piirteen, josta moni mut irl tuntevakaan tyyppi ei ole tietoinen: osaan oikealle päälle sattuessani olla todellinen hoocee fanityttö. suhtaudun tosi intohimoisesti moniin asioihin ja se on yksi piirre, mitä arvostan muissakin ihmissä. musta on vaan niin siistiä, jos ihmisellä on jokin asia mitä fanittaa intohimoisesti, oli se sitten joku bändi/artisti, elokuva/tv-sarja, tai vaikka pehmolelut.

mun yksi suurimmista intohimon kohteista teatterin lisäksi on eräs tv-sarja, jonka varmaan kaikki teistä lukijoistakin tietää:

mun Prison Break-fanityttöily alkoi jo ensimmäisestä kaudesta, jokin kyseissä sarjassa vaan iski ja lujaa. siitä lähtien oon tapittanut sarjaa aktiivisesti niin dvd:ltä kuin telkkaristakin ja omistankin ykkös- ja kakkoskauden dvd:llä. vielä pitäisi saada hankittua kolmonen ja nelonen, etenkin nyt kun parin viikon päästä mtv3 esittää viimeisistä viimeisimmän jakson. sit voin jatkossakin ihistellä lempparihahmojani ja loistavia juonenkäänteitä (jotka on tosiaan loistavia siitäkin huolimatta, et muistan ne ulkoa).

syy, miksi oon koukuttunut Prison Breakiin niin, et jaksan tapittaa jaksoja yhä uudestaan ja uudestaan, on epäilemättä nerokkaat hahmot. ja ei, nyt en tarkoita orankiveljeksiä (= Scofield ja Burrows), sillä "hyvikset" eivät sarjan loistavuudesta huolimatta olleet mun mielestä kovinkaan onnistuneita. mua itsäni on aina vetäneet puoleensa hieman vinksahtaneet tyypit, et ehkä se selittää sen miksi oon totaalisen rakastunut esimerkiksi Paul Kellermaniin ja John Abruzziin. Mahone ja T-Bag jyrää myös, ensimmäinen etenkin kolmoskaudesta eteenpäin.

mut siis syy, miksi tätä postausta aloin ylipäätään kirjoittamaan, oli mun ehdottoman suosikkihahmon paluu eilisessä mtv3:lla esitetyssä jaksossa. Kellerman on kaikkien hahmojen aatelia ja etenkin kakkoskaudessa kyseinen herra on silkkaa hunajaa *__* Kellerman sais mun puolesta jopa yrittää hukuttaa mut kylpyammeeseen, nimimerkillä täyspäinen fanityttö.

kun kakkoskauden päätösjaksossa annettiin katsojien ymmärtää Paulin kuolleen, niin mun sydän särkyi ja mun teki mieli kirjoittaa Foxille hiukan palautetta, sillä jostain kumman syystä ne paskiaiset meni ja tappoi melkein kaikki mun lempparit. esimerkiksi Abruzzin kuolema oli suorastaan sydäntä särkevää katsottavaa ;__;

mutta sitten eilen mun traumat olivat kuin poispyyhityt, kun paljastuikin et my man Kellerman is still alive! ♥ 

Michael Scofield: I heard you were dead.
Paul Kellerman: Those rumors were... greatly exaggerated.

ja mikä paluu! äijä pelastaa orankiveljekset ja kumppanit ja päätyy lopulta kongressiedustajaksi. mun mielestä eilisessä jaksossa olisi voitu keskittyä pelkästään Kellermaniin, vaikka olihan jakso kokonaisuudessaan varsin hellyyttävä, Scofieldin kuolemineen kaikkineen.

mut joo, voisin yrittää lopettaa tän purkauksen ihan ajoissa, etten lähde ihan sivuraiteille. pääpointti tässä postauksessa oli kai todeta, että Prison Break on helkkarin kova sarja, kattokaa sitä. nyt meen syömään muroja ja keskittymään artikkeliin koskien opettajan innovatiivisuutta.  

laters! ♥

niin ja ps, olisi hauska kuulla teidän lukijoiden fanituksen kohteista, jos teillä sellaisia on, fanittamista kun ei maailmassa oo koskaan liikaa.

(kuvat from imdb)