linnunpesä ja kastelukannu

viimeiset pari päivää oon pohtinut, että mitä iloa on pitkästä tukasta (nimimerkillä omani ulottuu suorana jo lapaluihin), jos sitä ei kuitenkaan osaa pitää jolloin sen huima pituus pääsisi oikeuksiinsa. viihdyn edelleen takkuisessa pörrötukassa kaikista parhaiten, enkä ees muista että milloin viimeksi olisin näyttänyt tälle harakanpesälle harjaa muussa kuin tupeeraustarkoituksessa. kärsin siis jäätävästä hiuskriisistä taas vaihteeksi, enkä edelleenkään osaa tehdä tälle tukalle mitään jännää ja hienoa. näiläl hiustenlaittotaidoilla kampausvaihtoehdot rajoittuvat lähinnä pörröisiin kiharoihin ja myy-nutturaan. että näin.



mutta sitten tänä aamuna päätin ihan vain kokeilla, josko vaikka saisin jotain kivaa aikaiseksi. pari pinniä sinne, toiset pari tänne, vähän lakkaa ja oho, herttainen linnunpesäkampaus oli valmis!



kirsikaksi kakun päälle vielä anopilta saatu lammasklipsi, joka sattui vielä sopimaan päivän värikoodiin kuin nenä päähän. pääsin siis ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lähtemään ulos tyytyväisenä hiuskuontalooni ja marssin lähselle kirpparille kera ystävättären.



kirpparisaalis oli jälleen kerran vallan mainio, mutta kaikista paras löytö oli sydämeni täysin varastanut metallinen kastelukannu. sillähän ei tietysti ole mitään merkitystä, että a) meillä ole juurikaan kasveja joita kastella ja b) me ei voida niitä kasveja hankkiakaan, kun onnistun aina tappamaan ne ennemmin tai myöhemmin. mutta on se ihana, ai että.