kolibrinen lauantai

väsyttää. edelleen. muutenkaan en oo tottunut vielä tähän leirin jälkeiseen normielämään. yhtäkkiä en leiki tai laula joka päivä, ruoka pitää tehdä itse, eikä ympärillä lentele jatkuvasti toinen toistaan huonompaa läppää. ennen leiriä kuvittelin, että ehken enää näin "vanhana" kiinny leiriin ja siellä oleviin ihmisiin yhtä paljon kuin aikaisemmin, mutta väärässä olin. täällä itku silmässä luen positiivisuuslappuani ja popitan Arttu Wiskarin Mökkitietä non-stopina. että näin.



mutta olipahan ainakin kaiken tän ikävöinnin arvoinen viikko. ihania leiriläisiä ja isostovereita, uimahetket ponileikki ja pieni italialainen kyylä, yhdessä täydellisesti toimiva leiriporukka, Igor-sketsi ja vedenkaato, hyvä ruoka, paljain jaloin käveleminen kappeliin ja takaisin, rukoushelmet, jatkuva nauru ja ilo, äänen lähteminen Esterin auto-leikissä ja monet muut mahtavat jutut.

ja huomenna sitten saatan pikkuiseni alttarille konfirmaatiossa ja kierrän parit rippijuhlat. ja jännitän sitä, että onnistunko kaatamaan ehtoollisviiniä oikein. mua nimittäin pyydettiin jakamaan ehtoollista ja kieltämättä jännittää aika hirvittävästi, sillä pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni alttarikaaren toiselle puolelle. hui.



ja koska konfirmaatio on leiriläisille tärkeä juhla, niin olihan mun pakko kunnioittaa tilaisuutta hankkimalla itelleni uusi juhlamekko. ja mikäs olisikaan tähän tehtävään parempi, kuin tänään Zarasta löytämäni kolibrikuvioinen ihanuus.



 alennusmyynnit sekottivat muutenkin mun pään aika tehokkaasti, sillä mukaan tarttui yksi sun toinen tarpeellinen ja ei-niin-tarpeellinen juttu. erityisen heikoksi heittäydyin Dinskossa, mutta hyvät oli löydötkin.





mustat gladiaattorisandaalien ja ballerinojen risteytykset oli niin jännät ja mukavat jalassa, etten voinut vastustaa kiusausta kun tilin saldokin oli kanssani samaa mieltä. ja siniset tennarithan ovat luonnollisesti itsestäänselvyys sinistä väriä pukeutumisessa rakastavalle.

nyt syöksyn Juhon tekemän iltapalan kimppuun. lohta ja uusia perunoita, omnom.