sydämen omistan pikkuveljelle, joka otti ja raivasi tiensä Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. päivä parani vähintään tuhannella prosentilla, kun äiti soitti ja kertoi ilouutisen. tässä se taas nähdään, että kuuluisa kolmas kerta sen toden sanoo ja että kova työ palkitaan aina. ai että, tää isosisko on niin ylpeä että halkeaa pian.
sydän on omistettu pienesti myös KappAhlin alennusmyynneistä löytämilleni maastonvihreille housuille (jotka tosin näyttävät kuvassa harmailta, doh). se oli rakkautta ensisilmäyksellä jos jokin.
sydäntä ei sit puolestaan oo omistettu tän työpäivän aasiakkaalle, joka marssi sisään viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa ja kieltäytyi ottamasta ruokaa mukaan vakuutellen "kyllähän mä ja lapset ehditään syömään ihan hyvin". no, kyseinen aasiakas söi lasten kanssa hitaasti nautiskellen puoli neljään ja lähtiessään jätti lautaset tyylikkäästi pöytään vaikka palautuspistekin on olemassa näkyvällä paikalla ja jätti pöydälle kaatuneen maidonkin pyyhkimättä, vaikka oli haalinut lähes puolet tarjolla olleista serveteistä lautasensa viereen. ei näin ihmiset, ei näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti