tänään näen selvästi värit, Mikkelin ja oranssin maan

syysloma. ah mikä ihana tekosyy vaan lojua, lojua, lojua ja lojua. niin ja istua junassa ja ärsyyntyä ääliömäisiin kanssamatkustajiin, jotka ei ymmärrä että niitä leffoja voi katsoa myös kuulokkeiden kanssa.

niin. viikonlopun olin Turussa moikkaamassa kavereita ja Juhoa, pyörimässä Linnateatterilla työjuttujen parissa ja juhlistamassa ylioppilasteatterilla yhden näytelmän hautajaisia. sunnuntaina hyppäsin taas junaan ja matkasin kotikulmille Mikkeliin äidin hoiviin. täällä oonkin sit lähinnä nauttinut äidin herkkuruoista, telkkarin antimista ja siskontytön seurasta ja fiiilistellyt sitä kun ei oo kiire mihinkään.



mut oon mä ollut aikaansaavakin, kun tänään potkin vihdoin itteeni (äidin hienoisella avustuksella) persuksille ja kävin moikkaamassa paikallista optikkoa. hetken kuvia ja kirjaimia tuijoteltuani ja vastailtuani "näkyykö selvästi"-kysymyksiin, marssin liikkeestä ulos ja hämmästyin kun yhtäkkiä ainainen sumuisuus näkökentässä oli kadonnut ja tilalla oli entistä kirkkaampi maailma. että halleluja vaan piilolinssit, olette elämäni rakkaus, suola ja sokeri.



en tosiaan oo silmälasi-ihmisiä, sillä ne a) valuu, b) näyttää mun päässä hölmöltä, enkä siksi osaa käyttää niitä koko ajan ja c) unohdan aina ottaa  ne mukaan. ja mun ammatinvalintakin on sellainen, että elämä silmälasien kanssa kävisi vähän turhan hankalaksi. piilolinssit siis päähän ja maailma näyttää huomattavasti paremmalta. nyt jopa näen bussienkin numerot ilman, että tarvitsisi siristellä yhtään. ikuisena pess- eikun realistina yllätyin myös positiivisesti siitä, et miten helppokäyttöiset nää loppujenlopuksi onkaan. ensimmäisen linssin kanssa tuhertaessa ei mennyt kuin pari minuuttia ja toinen sujahti paikoilleen jo puolet nopeammin. tuskin maltan oottaa maanantaina jatkuvaa koulua, kun mun ei tarvitse luntata vieruskaverilta taululla lukevia muistiinpanoja tai kysyä ruokajonossa et mitäs siellä ruokalistassa tänään lukeekaan. on siis sanoinkuvaamattoman ihanaa nähdä kaikki ihan ite.

kotimatkalla päätin vielä käydä testaamassa uutta näkökykyäni kirpparilla ja voi että mitä löytöjä teinkään.



- sininen nappimekko, joka on ihana ihana ihana ihana ihana  x 1000. kyllä tää päällä kehtaa mennä kahvittelemaan kummisedän tykö myöhemmin tänään

- valkoinen neule, jollaista oon etsinyt pienen ikuisuuden. Kokkolan kaupat ja kirpparit kolusin männä viikolla, mutta eí. now i'm complete

- Vilan rusettimekko, joka on ihana ihana ihana ihana ihana x 999



sellaista syyslomailua siis meikätytön elämään. viivyn Mikkelissä äidin lihapatojen ääressä torstaihin saakka, jolloin otan suunnan kohti Kokkolaa ja rästissä olevia kouluhommia. buu. mut siihen asti vain nautin. isolla n:llä.