raidallinen teatterirakkaustorstai

tänään oli raitaneulepäivä:

tänään oon myös: pitänyt jalat lämpinä pakkasessa kirpparilta joulukuussa löytämilläni talvitöppösillä, pohtinut roolihahmoani Hellaa ja kyseisen neitokaisen yliseksuaalista olemusta, juonut kuppitolkulla kuumaa mehua, innostunut vampyyrihampaista ja salmiakkikuvion käytöstä puvustuksessa, naureskellut opiskelijaelämän mukanaan tuomalle rappiolle, antanut hiusten rehottaa miten sattuu ja sutaissut ne vain epämääräiselle sotkunutturalle, kirjannut kalenteriin treenipäiviä, yskinyt melkein keuhkoni pihalle, merkannut yliviivaustussilla repliikkejä kahdesta eri käsikirjoituksesta, maannut lattialla teini-ikäisen tytön hahmossa ja huutanut haluavani kärsiä nikkiksistä, tanssibatlannut, ollut samaan aikaan suunnattoman väsynyt  ja suunnattoman onnellinen ja ihan vaan näin ylipäätään ollut niiiiiin liekeissä kaikista teatterijutuista, ettei mitään rajaa. tätä elämän pitää olla. uunituoreita käsikirjoituksia, yliviivaustusseja, yhä uudelleen ja uudelleen käytyjä kohtauksia ja uusia oivalluksia, roolihahmon sielunmaiseman pohtimista, kolme sivua pitkiä monologeja, huonoja produktio-aiheisia insideläppiä, toiseen ihmiseen kontaktin ottamista lavalla ja tekemistä täysillä, ilman sen kummempia estoja. rakkautta, teatteria, sielunrauhaa.