tänään:
heräsin kannustamaan Suomea ja onneksi tein niin, sillä pronssiahan sieltä tuli, yay! ja taisi meikätytöltä tulla itkukin niillä viimeisillä peliminuuteilla, ihanaa olla yliherkkä
näytin villakoirille vähän pölynimuria ja häädin pölyhiukkaset kaappien päältä. niin ja nyt nautin tästä siivoamisen jälkeen tulevasta tunteesta, puhdas koti = paras koti
oon ärsyyntynyt potenssiin sata naapurin kakaroiden huutamiseen tuolla pihalla. en muutenkaan tajua niiden leikkejä, ne joko soittavat kännyköillään soittoääniä ja tanssivat niiden tahdissa tai sitten pitävät jotain huutokisaa, ARGH
en oo jaksanut meikata ja vaatteetkin ovat sieltä mukavimmasta päästä. eipä sillä, en mä oo kotoa lähdössä mihinkään (paitsi rautatieasemalle Juhoa vastaan) ton halvatun räntäsateen takia
oon lohdutellut Siiriä että tänään isi tulee kotiin. mä käyn kyllä seuralaisesta ja ulkoiluttajasta, mutta Siirin Juhoa kohtaan tuntema rakkaus on jotain ihan käsittämätöntä. ää, toinen nainen vie mun miehen
tajusin että edellä mainittu koiraneiti tarvitsee taas ajan parturiin, siis miten kovaa vauhtia ton elukan karvat kasvaa? toisaalta pidempi otsatukka on siitä kätevä, ettei sen takaa näe niin paljon haukkumisen arvoisia asioita..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti