mekko gina tricot neule ja vyö kirpputori kengät huuto.net polvisukat h&m jos voisin kuunnella vain yhtä bändiä/artistia loppuelämäni, niin mun ei tarvitsisi kauaa miettiä. itse asiassa jo tän postauksen otsikko kertoo syyn siihen, sillä tuollainen tunne mulle tulee aina, kun pistän Zen Caféta tai Samuli Putroa soimaan. oon viimeisen kuuden vuoden aikana muodostanut Zenkkareihin ja mösjöö Putroon sen verran kiinteän suhteen, että en usko minkään musiikin koskaan pystyvän samaan. syynä ovat niin loistavat lyriikat, kuin mahtava live-meininkikin. oon nänyt Zen Cafén livenä kolmasti ja Putron valitettavasti vain kerran ja aina keikan jälkeen tuntuu, että on pakko saada lisää. siksi oonkin surullinen kun Zenkkareiden taru näyttää tulleen (ainakin toistaiseksi) tiensä päähän, mutta onneksi meillä on edelleen Samuli ja herran hienoakin hienompi sooloura.
niin et vaikka välillä on kausia, jolloin mun kuulokkeissa pauhaa kaupallistakin kaupallisemmat radiokanavat nerokkaan musiikin sijaan, niin ei se todellinen rakkaus häviä mihinkään. tuollaisten kausien jälkeen on aina yhtä ihanaa löytää näiden herrojen tuotokset uudestaan ja huomata edelleen osaavansa kaikki sanat ulkoa.
mut mitä mä tässä enää horisen, antaa musiikin puhua itse omasta puolestaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti