just to make you smile

tykkään ilahduttaa ihmisiä. erityisen kivaa jonkun yllättäminen on silloin, kun yllätyksen kohde ei sitä itse mitenkään odota. eilen illalla puuhastelin yhden yllätyksen parissa, enkä turhaan, sillä lahjan saaja oli todella otettu. yllätin siis mun oman luokan opettajan pienellä pääsiäisjutulla:

musta tällaiset pienet muistamiset on just niitä parhaimpia, etenkin jos niihin on uhrattu vähänkään ajatusta. eli ei siis väliä, vaikka maalipinta onkin epätasainen ja kukat rumia kuin mitkä, sillä ajatushan on tärkein? joo en usko tota itsekään.... mut sisällä oleva suklaa on 100% hyvää, et en sentään ihan metsään mennyt.

tykkään ilahduttaa myös itteäni silloin tällöin, ja eilen kävinkin perjantaipullo-ostoksien (siis mun piti ostaa viime perjantaina voittamani pullon tilalle uusi, totta kai) lomassa pyörähtämässä vähän kaupoilla. löysinkin pari kivaa juttua, jotka vieläpä kykenin vielä lunastamaan itelleni hyvällä omallatunnolla. mulle nimittäin tuli eilen keikkapalkka ja tein jokin aika sitten itteni kanssa sopimuksen, että noi keikkapalkat saan ihan luvan kanssa käyttää kokonaisuudessaan shoppailuun. aika hyvä diili, vai mitä 

 

 from gina tricot ja h&m

etenkin toi H&M:n lastenosastolta löytämäni Hello Kitty-kollari on ihan äärettömän söpö! ♥  pitää vaan toivoa ettei samanlaista tuu koulun käytävillä vastaan, olis nimittäin aika mielenkiintoista jos mulla ja jollakin ekaluokkalaisella olisi samanlaiset paidat....

paitojen lisäksi vaatekaappini sai myös täydennystä (taas) yhdestä hameesta, jonka herkullista väriä en voinut mitenkään vastustaa:

 

hame gina tricot paita h&m 

lisäksi mua on ilahduttanut tänään ostamani junalippu, joka takaa sen että pääsen huomenna kotikonnuilleni Mikkeliin moikkaamaan äitiä ja muuta perhettä. viimeksi oon käynyt Mikkelissä joskus jouluna, kun tää välimatka on niin saaaaaakelin pitkä ja matkustaminen tulee kalliiksi. siksi aina ootankin näitä pidempiä vapaita, jolloin on aikaa matkustaa ja sitten ehtii vielä viettää kunnolla aikaa varsinaisessa kohteessakin. ja mikä parasta, pääsen hetkeksi tän kaamean (anteeksi, mut ku.. :( ) turun murteen keskeltä tuttuakin tutumman "miäsiä"-huastelun ympäröimäksi.

mut nyt mun pitäisi olla jo pakkaamassa, voi räkä miten inhoankaan sitä. siis miksen osaa koskaan automaattisesti pakata sopivaa määrää tavaraa mukaan, vaan aina sitä on joko liian paljon tai liian vähän. ärr.